*

J.O.K. Riippumaton vapaa-ajattelija

Vielä kerran Tuntematon

  • Eero Aho Rokkana ja Jussi Vatanen Koskelana
    Eero Aho Rokkana ja Jussi Vatanen Koskelana

Tämän voisi tässä vaiheessa aloittaa Tapio Rautavaaran esittämän ”Vanhan jermun purnaus”  -kappaleen alkusanoja mukaillen:  ”On kritiikkiä kuultu monenlaista,  mut´  yksi sentään sekaan mahtuu kai…”
https://

Tarkoitus ei kuitenkaan ole purnata Louhimiehen elokuvasta, vaan yllä oleva vertaus liittyy ainoastaan jo julkaistujen erilaisten elokuva-arvioiden lukumäärään. Niitä on tullut viljalti muutaman viikon sisällä. Nähtyäni vihdoin itsekin kyseisen elokuvan valkokankaalta, teki mieleni kuitenkin vielä tuoda esiin joitain siitä syntyneitä mietteitä.

Suomalaisten sotaelokuvien runsaslukuisessa joukossa Tuntematon Sotilas on muodostunut eräänlaiseksi ”Ukko Nooaksi” .  Samalla tavalla kuin Ukko Nooa on kaikkien viisujen perusviisu, jonka jokainen osaa laulaa ja soittaa, vaikka ei muuta osaisikaan, niin Tuntematon Sotilas on SE suomalainen sotaelokuva, joka nyt ainakin on nähty,  ja moneen kertaan.  Siltä pohjalta on ymmärrettävää, että kuka tahansa ohjaaja ryhtyykin siitä uutta versiota tekemään, joutuu äärimmäisen suuren haasteen eteen. Odotukset ovat korkealla, epäonnistumista ei sallita ja joka tapauksessa kritiikkiä tulee laidasta laitaan, koska teos on kaikille tuttu ja jokaisella on omat odotuksensa. Niin minullakin.

Linnan romaani on juonellinen tarina, jossa erilaisilla henkilöhahmoilla omine persoonallisuuksineen  on suuri merkitys.  Tuohon juonelliseen tarinaan liittyy sitten myös sanomaa, niin ulkopolitiikasta, Suomen ”herroista” kuin yleisestä sodanvastaisuudestakin. Mitä tahansa sanomaa kukin siitä löytääkään, se on kuitenkin vain maustetta itse kerrontaan. Romaania voi jopa pitää eräänlaisena kehittyneenä versiona perinteisestä veijaritarinagenrestä.  Siitä kielii jopa teoksen viimeiset sanat:  ”Aika velikultia”.

Kun ensimmäinen filmatisointi teoksesta tehtiin 50-luvulla, ohjaaja Laineella on selvästikin ollut päämääränä mahdollisimman orjallinen Linnan alkuperäisen  ”käsikirjoituksen”  noudattaminen sekä roolihahmojen selkeä profilointi teoksen sisällön mukaiseksi. Hän onnistui tässä varsin hyvin ottaen huomioon tuon ajan kotimaisen elokuvan yleisen kehitystason. Filmi oli kuitenkin elokuvateknisesti alkeellinen ja mustavalkoinen sekä näyttelijäsuorituksissa oli havaittavissa edelleen tietynlaista teatteritaustaa, mikä oli siihen aikaan tyypillistä.

Siksi Laineen roolihahmoista tuli ehkä liiankin karikatyyrisiä Linnan persoonien kuvaajia.
Lisäksi joitain kohtauksia oli ilmiselvästi sensuroitu pois, joko kuvauksen jälkeen tai jo käsikirjoituksessa sitä ennen.  Esimerkiksi everstiluutnantti Karjulaa, joka sodan loppuvaiheessa ”teloitti” sotamies Viirilän koko joukko-osaston edessä raivopäissään, ei Laineen filmatisoinnissa esiintynyt oikeastaan lainkaan ja koko kohtaus jäi pois. Samaten neuvostoliittolaisten hyökkäys haavoittuneita kuljettavan ajoneuvon kimppuun oli ainakin myöhemmin esitetyissä Laineen elokuvaversioissa ohitettu hyvin vaisusti. Itse ambulanssin etenemistä  ja sen säälimätöntä tuhoamista ei näytetty, vaikka toki Hietasen surma sinänsä oli pakko sisällyttää kerrontaan.

Edellä mainitut puutteellisuudet joidenkin muiden lisäksi oli ikään kuin korjattu Mollbergin versiossa 80-luvulla. Se oli myös ilmiselvästi silloin ollutkin uuden version tekemisen päämäärä. Mitään merkittäviä muutoksia vanhaan käsikirjoitukseen ei juuri ollut tehty muutoksen itsensä vuoksi tai siksi, että jotain uutta ulottuvuutta olisi haluttu kerronnalle antaa, vaan tarkoitus on selvästikin ollut tehdä samasta elokuvasta teknisesti parempi  ja näyttelijäsuorituksiltaan realistisempi värielokuvaversio. Siihen oli myös otettu mukaan aiemmin mainitsemieni kohtausten lisäksi pari muutakin vähäpätöisempää Linnan teoksessa ollutta tapahtumaa, jotka oli jätetty pois Laineen elokuvasta. Esimerkiksi vanhan itäkarjalaisukon löytyminen Prääsässä sijainneessa talossa, jonka sotilaat luulivat ensin olleen tyhjillään.

Onkin mielestäni outoa, että Mollbergin versio on jollain tavoin jätetty unholaan ja että sitä on luonnehdittu alkuperäistä Laineen elokuvaa huonommaksi versioksi. Siinä voidaan sanoa uudemman polven näyttelijäkaartin onnistuneen erittäin hyvin  kuvaamaan Linnan romaanin mukaisia henkilöhahmoja ilman ylilyöntejä ja ohjaajan tekemät valinnat roolihahmojen suorittajiksi onnistuivat myös nappiin. Olenkin aina pitänyt Mollbergin versiota objektiivisesti tarkastellen parempana, mutta kun ikonisella Laineen versiolla on ollut kansan keskuudessa jo jonkinlaista museoarvoa aitona esityksenä Tauno Paloineen kaikkineen, niin minkäs sille on mahtanut.

Ilmeisesti joka tapauksessa laajemminkin on ajateltu, että Mollbergin tekemä elokuvaversio ei täytä alkuperäisen elokuvan modernisointitarpeen aukkoa, vaan teoksesta on katsottu tarpeelliseksi tehdä vielä kerran uusi versio. No mikäs siinä, voihan hyvästäkin aina yrittää vielä parempaa ja tokihan tuo tarina edelleen suomalaisia kiinnostaa.

Meninkin siinä mielessä avoimin mielin katsomaan uutta Tuntematonta ajatellen, että se sisältäisi kaikki hyvät puolet kahdesta edellisestä versiosta ja jossa täydellisyyteen pyrkien olisi sitten vielä jotain lisästilisointia niin roolisuoritusten kuin elokuvatekniikankin osalta.  

Poistuessani teatterista päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin, että tässä oli nyt kyse eri elokuvasta kuin kahden aiemman version kohdalla.  Tunne ei niinkään johtunut siitä, että elokuvaan on sisällytetty paljon sellaista varsinaisen Linnan kerronnan ulkopuolista materiaalia siviilirintaman puolelta, jota kahdessa aiemmassa versiossa ei ollut, vaan ennen kaikkea roolihahmojen ja itse juonellisen tarinan etenemisen  merkityksen vähäisyys verrattuna ilmiselvään tarkoitukseen sodan julmuuden ja armottomuuden sekä sen aiheuttamien psyykkisten paineiden kuvailemiseen.

Vaikka elokuvassa on aika ajoin historiallinen ”updeittaus” jopa erillisenä tekstinä kankaalla kertoen missä mennään, niin siitä huolimatta jäi tunne, että ilman Linnan romaanin lukemista varsinainen tarina ei olisi aivan yhtä hyvin auennut kuin kahden edellisen elokuvaversion katsomisella. Kyseessä oli siis ennen kaikkea sotaelokuva – sanomallinen sellainen ja teknisesti hyvin toteutettu. Dialogit ja vuoropuhelut sekä kansan keskuuteen iskostuneet kliseiksi muodostuneet perusfraasit aiemmista versioista oli joko jätetty pois tai ne esitettiin pääosin paljon vaisummin, usein pelkästään kasvojen ilmein. Ohjaajalla on ilmeisesti ollut tietynlainen ”less is more” –asenne ohjaajan työssään. Hän on pyrkinyt ehkä liiankin paljon välttämään ylilyöntejä roolisuorituksissa ja repliikkien retoriikassa, mikä laimensi seurannan sykähdyttävyyttä dialogien osalta.

Suurena juonellisena puutteena koin Määtän, Rahikaisen ja Lehdon Golgata-episodin poisjättämisen.  Tämä ilmahyökkäyksen sisältänyt kohtaushan oli tärkeä kuvaamaan Lehdon ja Lammion persoonia. Roolisuoritusten kohdalla puolestaan heikkoudeksi jäi hahmojen selkeän profiloinnin puuttuminen. Monet tutut hahmot jäivät erottumatta ja esimerkiksi isällisen ja turvallisen karismaattinen Koskela oli muutettu jollain tavoin vaisuhkoksi nynneröksi, jonka olisi vaikea kuvitella saaneen osaksi sitä joukkueen antamaa arvostusta, joka niin kirjasta kuin kahdesta aiemmastakin elokuvaversiosta huokuu. Niinikään Hirviniemi Hietasena oli alkuperäiseen hahmoon nähden aivan liian hiljainen ja vakavamielinen eikä häneltä turkulainen puheenparsikaan oikein kunnolla luontunut. Lammiosta oli myös tehty astetta pehmeämpi ja epävarmempi kuin aiemmissa versioissa ollut tinkimättömän tiukka ja oman arvonsa tunteva epämiellyttävä persoona.

Roolisuorituksista hyviksi erottuivat Rokka, Vanhala ja Karjula. Eritoten Eero Ahon näyttelijätyö Rokkana oli täydellisyyttä hipova ylittäen jopa aiempien elokuvaversioiden hyvät suoritukset. Hän muodostui elokuvan ehdottomaksi päähenkilöksi, kun aiemmissa versioissa Rokka oli ollut vain yksi tärkeimmistä hahmoista.
Saattaa olla, että elokuvan poikkeavuuteen aiemmista versioista vaikutti osaltaan se, että ohjaaja oli pyrkinyt tekemään sen Linnan alkuperäisen sensuroimattoman käsikirjoituksen pohjalta, joka on julkaistu myöhemmin nimellä ”Sotaromaani”. Siinähän Tuntemattomasta Sotilaasta poisjätetyt kohdat ovat pääosin sodan oikeutusta kyseenalaistavia tai kyseisen taistelun mielettömyyttä korostavia.  

Yhteenvetona voisi sanoa, että Laineen elokuvaversio on kuin ortodoksisen kirkon pelkistetty ikoni alkuperäisestä teoksesta, Mollbergin puolestaan kuin valokuva, ja tämä Louhimiehen versio on kuin taitavan taiteilijan oman näkemyksen mukainen räikein värein tehty akvarellimaalaus, jossa inspiraation lähteenä on ollut Linnan teos. Aiemmin mainitsemani veijariromaaniulottuvuus siitä kyllä tyystin puuttuu. Ei ollut velikultia enää loppumetreillä

Kyseessä on sotaelokuva parhaasta päästä ja se kannattaa katsoa, mutta ilman ennakko-odotuksia juuri sellaisena kuin ohjaaja sen on halunnut esittää. Se poikkeaa kahdesta aiemmasta siinä määrin, ettei  sen kohdalla kannata vertailla paremmuusjärjestystä niiden kanssa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (102 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

"Roolisuorituksista hyviksi erottuivat Rokka, Vanhala ja Karjula. Eritoten Eero Ahon näyttelijätyö Rokkana oli täydellisyyttä hipova ylittäen jopa aiempien elokuvaversioiden hyvät suoritukset".

Mielestäni Jussi Vatasen Koskela oli myös hieno roolisuoritus.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, kuten mainitsin tekstissä, totesin Koskelan kohdalla lähinnä sen, ettei tässä versiossa roolihahmo vastannut samanlaista kuvaa Koskelasta kuin kahdessa aiemmassa elokuvassa, jossa hän oli huomattavasti karismaattisempi ja isällisempi. Saattaa olla, että roolisuoritus oli hyvä ohjaajan mielestä, sellaisena kuin hän sen halusi olevan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tässä kuvauksessa, Koskela oli vaisumpi, kuin aiemmin.

Todellinen Koskela asui Nilsiässä, Pohjois-Savossa, jossa veljeni Matti Kauhanen, Pitäjäläisen päätoimittajana, pääsi ainoana toimittajana, haastattelemaan 'Koskelaa'!

Kirjailija Linna kuului oikean Koskelan komppaniaan. Linna lienee ollut melkoinen 'urputtaja', mutta joukkueen johtaja 'Koskela' pisti hänet aisoihin.

Juttu on Pitäjäläinen lehdessä ja nykyisen Kangasalan Sanomien -mielipidepalstalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #71

Alikersantti Antti Rokka oli elokuvassa pienviljelijä, mutta hänen esikuvansa kotimaatila ei ollut mikään pientila, maata oli lähes sataneljäkymmentä hehtaaria.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #73

Mielenkiintoinen kuriositeetti sinänsä, mutta romaanihan on fiktiivinen roolihenkilöiden osalta, vaikka heillä tietty esikuvansa on osittain ollutkin. Tuota ei voi pitää siis varsinaisena kritiikin paikkana.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #74

Voidaan siinä mielessä, että Linna halusi velikullat, eikä siihen olisi sopinut suurtilallinen sankari. Kun katsoo vaikka Koskelan asennetta upseerikollegoihin, niin sitäkin on varmasti karrikoitu velikultien hyväksi.

Mitä siitä olisi tullut, jos suurtilallinen olisi vastustellut upseereita? Vaikka Rokka olikin sellainen suurtilallinen oikeasti.

Mutta onhan se tosissaan fiktiivinen, sillä elokuvassa Rokka ampuu noin 50 vihollista siinä kohtauksessa ja todellisuudessa luku oli 83.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Yhteenvetona voisi sanoa, että Laineen elokuvaversio on kuin ortodoksisen kirkon pelkistetty ikoni alkuperäisestä teoksesta, Mollbergin puolestaan kuin valokuva, ja tämä Louhimiehen versio on kuin taitavan taiteilijan oman näkemyksen mukainen räikein värein tehty akvarellimaalaus, jossa inspiraation lähteenä on ollut Linnan teos. Aiemmin mainitsemani veijariromaaniulottuvuus siitä kyllä tyystin puuttuu. Ei ollut velikultia enää loppumetreillä.

Hyvä yhteenveto. Ilmarin kanssa samaa mieltä Koskelasta. Vaikka rettelöintikohtaus ei tuollaiselle Koskelalle sopinut samaan profiiliin. Tai sopi liiankin hyvin miten päin sitä pyörittelee?

Veijaritarina tosiaan oli riisuttu pois. Siksi monet roolit jäivät Rokan ja Koskelan ja Vanhalan varjoon. Hietanenkin tuli kyllä esille, mutta ei siinä määrin kuin aiemmissa, oli kuin säikähtänyt jänis joissakin kohtauksissa.

Vaikea katsoa kuvaa nin, että ei vertaisi vanhoihin, kun vuorosanat jo melkeinkaikki osaavat itsekin ulkoa. Mennääpä suon yli että heilahtaa, eikä jäädä tuleen makaamaan.

Itse en kaivannut kovennettua kohtausta. Kuvaus oli armollisempi katsojille kuin edelliset, naisellisen pehmeä etten sanoisi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos Hietasen roolin tärkein arvo olisi murre, niin paras näyttelijä seuraavaan versioon olisi silloin Heli Laaksonen. Heli olisi jo tässäkin versiossa ollut mukava yllätys ja tasa-arvon puolustajille täysin oikeakin ratkaisu, mutta siihen ei Louhimiehestä ollut, murtamaan sitä rajaa. Onhan Mannerheimikin kuvattu mustana.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En nyt sentään kuitenkaan antanut ymmärtää, että se olisi ollut se tärkein arvo, mutta periaatteessa moinen autenttisuus olisi ollut syytä sisällyttää elokuvaan myös.

Savolaiselta ja Peteliukselta se luontui aivan kiitettävästi, mutta he olivat muutenkin lähempänä sitä hietaskuvaa, joka Linnan romaanista huokuu. Kaikkea ei voi kuitenkaan vierittää Hirviniemen syyksi, sillä ohjaajalla on suuri merkitys roolien imagoon.

Viitaten vertailuuni Laineen ja Mollbergin versioista Petelius oli siinä mielessä Savolaista parempi Hietanen, että hän ei vetänyt roolia pellen tasolle, vaan tilanteissa, joissa hän oli närkästynyt, siihen tilanteeseen liittynyt ironinenkin sanailu sisälsi aidon ärtymyksen elementin. Esimerkiksi Savolainen esiintyi kuin stand up koomikko kohtauksessa, jossa hän kritisoi varusvaraston hoitajaa, joka rakasti enemmän "rätei ja lumpui ku nätei flikoi" , mutta aivan samat repliikit esittänyt Petelius sanoi ne sanat selvästikin suivaantuneena. Kyseinen kohtaushan puuttui kuitenkin tästä uudesta versiosta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Edvin Laineen versio antoi kasvot monille kirjan hahmoille, vaikka nämä olivatkin varusmiehiksi vanhoja:

Veikko Sinisalon Lahtinen
Heikki Savolaisen Hietanen
Åke Lindmanin Lehto
Jussi Jurkan Lammio
Pentti Siimeksen Määttä
Matti Raninin Kariluoto
Reino Tolvasen Rokka
Kaarlo Halttusen Rahikainen
Leo Riutun Vanhala
ym...

Nyt näistä kasvonsa menettivät ainakin Rokka ja Koskela, sekä Vanhala.

Lehto on vieläkin Åke Lindman

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #30

Hyvä kiteytys, mutta minulle Mollbergin Risto Tuorila on paras Koskela, vaikka "oikeimmaksi" minulle jäänee Kosti Klemelä edelleen, koska häntä on eniten nähnyt siinä roolissa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #31

Nyt kun otit puheeksi, niin muistan Tuorilan paremmin ja olihan se hyvä esitys. Jotenkin on unohtunut tuo Mollbergin versio, mutta Tuorilan muistan nyt.

Tuorila veti Koskelan roolin hyvin. Pirkka-Pekkakin oli suht hyvä, pitäisi nyt katsoa se heti perään niin olisi paremmin muistissa. Tuo eka versio on nähty niin monesti, että se lyö läpi.

Paavo Liski oli liian liuhu Rokaksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #31

Nythän voisi valita tuntemattoman all stars joukkueen.

Minä voisin aloittaa, eli Lehto Åke Lindman ja taivun myös Risto Tuorilaan Koskelana.

Mollbergin Tuntematon jäi jotenkin minulle tyhjäksi, vaikka siinä olikin muutama asia kohdallaan, ehkä siitä odotti liikaa.

No Eero Aho on paras Rokka ja Paula Vesala paras Rokan vaimo.

Pentti Siimes paras Määttä jne...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #35

OK:

Åke Lindman - Lehto
Risto Tuorila - Koskela
Kari Väänänen -Lammio
Eero Aho - Rokka
Pentti Siimes - Määttä
Tarmo Manni - Honkajoki
Pirkka Petelius - Hietanen
Veikko Sinisalo - Lahtinen
Tauno Palo - Sarastie
Hannes Suominen - Vanhala

... ja Paula Vesalaa Rokan vaimona ei haasta kukaan!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #36

Hyvä lista, eikä Seija väitöksille ole nyt sijaa, etsitäänhän jääkiekon all starskin eri joukkueista.

Tarmo Mannin vaihtaisin mielelläni pois, mutta parempaa ei ole esittää tilalle;)

Vesalasta tuli mieleen tuo kohuakin nostattanut saunakohtaus, siitä ei ole sen jlkeen kritiikeistä löytynyt mitään. Minusta se oli Paulalta aivan oikein, mutta Eero Aho oli kohtauksessa vaisu. Esitti ehkä liiankin hyvin murheellista miestä kotioloissaan, se on ohjaajan hallussa, mutta luulen että kumihuuli Martti Suosalo olisi vääntänyt tuohon kohtaukseen paljon enemmän;))) ohjaajasta huolimatta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #46

"etsitäänhän jääkiekon all starskin eri joukkueista."

Jaa eri vuosikymmeniltä? Minä olen luullut että kunkin kisan jälkeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #49

Nyt on vain niin, että kisaajia on vain yksi ja vuosikymmenet ovat se yhdistävä tekijä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #35

Tuota noin, voikos niitä noin erotella, vai vain niin että "istuivat" kuhunkin ohjaukseen ja kunkin elokuvan näyttelijäkaartiin? Laine taisi valita pääosien näyttelijät enimmäkseen Kansallisteatterista, ja olivat tottuneet vuorosanoihin keskenäänkin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #37

Ilonpilaaja! Me teemme kaikkemme pannaksemme mutkia suoriksi ja sinä haluat niitä vaan mutkistaa. ;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #38

Tarviko vaihtaa Jussi Jurkankin tilalle joku;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #40

Viittaat tuohon valintaani "Kari Väänänen".

Se oli vähän siinä ja siinä. Molempien roolisuoritus Lammiona oli mainio ja aika tasavertaisesti suoriutuivat tuosta roolistaan. Molemmat olivat juuri sellaisia perus v-mäisiä karaktäärejä kuin millaiseksi Linna oli Lammion kuvannut. Kari Väänäsellä on ehkä etuna myös se, että hänet tunnetaan lähinnä juuri tuonkaltaisten roolien esittäjänä ja siksi katsojan oli helppo keskittyä suoritukseen ilman, että olisi mielessään verrannut häntä johonkin aivan toisenlaiseen aiempaan rooliin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #41

Jos vertaa elokuvan tai näytelmän aikana aikaisempiin niin sanoisinpa että roolisuoritus on huono.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #30

minun käsittääkseni konekiväärikomppanian henkilöt olivat nimenomaan reserviläisiä. Vasta miltei lopussa kuvaan tulivat asevelvolliset varusmiehet. Näin olen ymmärtänyt.
Kieltämättä henkilöistä pääosa oli lievästi, vähintäänkin yli-ikäisiä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #43

En malta olla kysymättä että olikohan uusimmassa versiossa parempi Asumaniemi kuin Vili Auvinen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #44

"En malta olla kysymättä että olikohan uusimmassa versiossa parempi Asumaniemi kuin Vili Auvinen."

Asumaniemenä oli, kuinka ollakaan, Louhimies. Etunimeltään "Eemeli".

Valinta oli habituksen ja iän kannalta hyvä, mutta hänellä ei ollut montaakaan repliikkiä eikä tullut kovin paljon esille. Kohtaus, jossa hän kysyi missä niitä ryssiä on ammuttavaksi, oli toki filmissä ja ennen kuolemaansa hän ehti aloittaa repliikin tyyliin: "hei kundit, mennään ..." Sitten pamahti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #47

Juuri noin, taisi kysyä uutta lipasta ja sitten ilmaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #44

Ei ollut, koska uudessa ei nouse kuin muutamat esille, Asumaniemeä tuskin kukaan edes tunnisti Asumaniemeksi. Tämän sanon vain siksi, että uuden Asumaniemen esitys on erinomainen, mutta jää ohjauksessa viimeisen näytöksen varaan, eli roolia ei rakennettu niin hyvin. Näyttelijä suoriutuu tehtävästään kiitettävästi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #43

Oikeastaan Linnan tekstistä ei ilmene, että he pääosin olisivat olleet reserviläisiä, ainakaan sellaisia reserviläisiä, jotka olisivat jo talvisotaan ehtineet, sillä talvisodan käyneet korostivat tuossa romaanissa muita parempaa kokemusta taistelusta. Muun muassa Koskela ja Rokka.

Lahtiset, Hietaset, Määtät, Lehdot y.m. lienevät olleet varusmiehinä noin vuotta ennen sodan syttymistä, jolloin he olisivat joutuneet rintamalle noin 21 -22 -vuotiaina. Se olisi myös linjassa sen kanssa, että vuoden 1925 ikäluokkaa sodan lopussa pidettiin "imeväisikäsenä", hehän olivat vasta 19-vuotiaita. Hietanenhan totesi, että "kyl meki sillo nuorii oltii, mut ei ny ihan kakaroi".

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #45

Edvin Laineen ohjaaman version näyttelijöiden iästä kertoo sekin, että

Tuntemattoman sotilaan näyttelijöistä enää kolme on elossa

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000002504587...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #43

Tuohon edelliseen; isäni oli talvisodan syttyessä 36-vuotias, jatkosodassa luonnollisesti yli nelikymppinen, komppanianpäällikkö, siis ei mikään iso sotaherra.
Se siitä jatkosodan sotilaiden varusmiehistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #96

Nyt oli puhe kuitenkin Linnan roolihenkilöistä ja heistä tuossa miehistössä oli talvisodan käyneitä tutuimmista roolihenkilöistä vain Koskela, Rokka ja "Suentassu". Muut olivat ensikertalaisia.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #97

Käsittääkseni oli kyse varusmiehistä tai reserviläisistä. Pitäisi muistaa myöskin YH, sinne tuli kutsu nimenomaan reserviläisille.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Uusinta Tuntematonta vielä katsomattomana annoin suositukset pätevältä kuulostavasta arvostelusta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiitoksia! Palaa vielä asiaan, kun olet nähnyt sen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Samat sanat. Arvostelu kaikkine tarkkoine yksityiskohtineen oli suorastaan nautittavaa luettavaa. En ole vielä itse nähnyt uutta versiota, mutta annan ajan rauhassa kulua ja kuuntelen ensin muiden mielipiteitä. Tänään vanhempi veljeni kertoi pitäneensä tästä uudesta versiosta, mutta kuulemma kuulo vain on siellä vaarassa... Pitääkö siis ottaa korvatulpat mukaan?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin minä ajattelin kun nykyisin on elokuvissa niin hirveät volyymit. Mutta koska replikoidan kovin hiljaisellakin äänelle ne on välillä otettava pois. Olisiko kätevämpää vaan laittaa sormet korviin? Mutta kun se melu yhtäkkiä pamahtaa päälle voi saada sykärin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kun romaanista tehdään elokuva siinä aina joudutaan karsimaan osa tapahtumista pois.
En ole aikoihin käynyt elokuvissa, mutta tätä täytyy kyllä mennä katsomaan. Varmaan pitää varustautua korvatulpilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itse asiassa tuohon liittyen jätin sanomatta, että osa olennaisistakin repliikeistä esitetään kyseisessä filmissä mielestäni hiukan liian hiljaisella äänellä. Jätä vain korvatulpat kotiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kai siinä konekiväärien ja pommikoneiden ja tykinammusten volyymiä sentään riittää?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

No sitä kyllä, mutta ei volyymilla tarkoitushakuisesti ole brassailtu - onneksi...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Tarkoitushakuisesti tai ei, elokuvissa volyymit ylittävät usein sietokykyni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Siellä oli tehokeinona myös hiljaisuus.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Vaikka keskimääräisesti äänen volyymi olisikin siedettävä ei se mitään auta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #11

Tietyissä kohtauksissa käytettiin tehokeinona tulituksen äänen vaimentamista hyvin hiljaiseksi, mistä syntyi vaikutelma taistelijoiden korvien lukkiutumisesta helvetillisessä melussa. Hieno ratkaisu!

Tekniikan Maailma -lehti (19/2017) esitteli Tuntemattoman äänimaiseman tekemistä foley-artisti Heikki Kossin työn kautta. "Kun luoti osuu ihmiseen, teen äänen iskemällä nahkatakkia ratsupiiskalla", kertoili Kossi. Korvat auki elokuvakatsomoon!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Ratsupiiskalla nahkatakin läimäyttäminen saattaa hyvinkin tuota mielikuvan luodin osumisesta. Usein vaikka vihanneksilla tehty tehosteääni on parempi kuin oikea ääni.
Saatan olla ääniyliherkkä. Aikoinaan menin nuorten diskoon kuulosuojaimet päässä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Vastasin ensin ja sitten luin vasta Tuomon kommentin, mutta ei kai haittaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #18

Ei todellakaan haittaa, että joskus asiat nähdään - siis kuullaan - samoin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En ole television tarjoamia elokuvia paljonkaan seurannut pitkiin aikoihin, mutta olen saanut sen käsityksen, että juonellisuus ei ole tämän päivän trendi. Silloin kun sitä on se pätkitään hyppäyksillä ajasta toiseen tai pätkäistään muulla tavoin.
Toki Mollbergillä oli muitakin tavoitteita kuin päivittää Laineen elokuva teknisesti ja näyttelijäntyön osalta. Ihmiskuvaushan oli Mollbergin vahvuuksia ja siihen hän satsasi paljon ja hän teki kovasti työtä löytääkseen roolitukseen oikeat näyttelijät ja avustajat.
Olen myös nähnyt ensimmäisen näyttämöversion Pyynikin kesäteatterissa. Se oli varsin sykähdyttävä kokemus.
Monasti on ollut mielessä, että pitäisi se Sotaromaani lukea.
On melko päivänselvää, että 50-luvulla Laine ei ottanut mukaan mainitsemasi kohtaukset. Rohkeata oli jo, että ne esiintyvät romaanissa. Elokuvassa ne olisivat havainnollistuneet.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Siinäpä oikea kulttuuriessee otsikoitavaksi vaikkapa "Tuntematon sotilas valkokankaalla - Väinö Linnan suurromaanin kolme suomalaista elokuvasovitusta"!

Tv:n Pressiklubissa toimittajavieras Jarmo Mäkelä lausui painavasti, että Aku Louhimiehen ohjaustyö on "itsenäinen taideteos". Sellainen ajattelu voisi onnistuessaan vapauttaa katsojan vertaamasta uutta elokuvaa sen edeltäjiin, tai edes Linnan alkuperäisteokseen.

Blogitekstin avauskuvassa kapeakasvoinen ja suurilla silmillään hiukan epävarmasti katseleva Koskela (Jussi Vatanen) on jo taistelujen rasittama, ja likaiseksi pinttynyt iho todistaa osaltaan sotimisen ankaruuden. Käsittääkseni Vatanen onnistui tekemään juuri sellaisen roolityön jota Louhimies häneltä edellytti.

Tosi yllätys on alikersantti Lehto. Ei äänekästä uhoa eikä kaikesta välittyvää huonotuulisuutta, vaan hiljainen umpimielisyys ja jonkinlainen yksinäisen tappajan oma sota omilla säännöillä.

Minä kun en tuota sodanvastaisuutta ole ikinä ymmärtänyt, niin en osaa Tuntematontakaan sellaiseksi luokitella. Oliko Antti Rokka sodan vai rauhan mies, kun hän asetti tavoitteen "Karjala myö otetaa ja sit myö lähetääkii kottii"? Myöskään linjaus "sovas mie tien mitä pittää mut leikkimää mie en rupia" ei vaikuta muulta kuin urakkahenkisen työmiehen asiallisuudelta. Systemaattiset sodanvastustajat ottakoot huomioon, että väkivallalta puolustautuminen merkitsee yleensä taistelun alkua.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Rokka ei hyväksynyt valloitussotaa Saksan liittolaisena eli entisen rajan ylittämistä, mutta piti evakuoidun Karjalan palauttamista oikeutettuna.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itse asiassa Lahtinen oli ainoa, joka suoraan kritisoi vanhan rajan ylittämistä.

Rokka tosin selkeästi toi monessa kohdin julki oman intressinsä Karjalan kannaksesta, mutta ei silti suhtautunut varauksellisesti sotastrategisen ajattelun kannalta etenemiseen myöskään Laatokan pohjoispuolella, joskaan se ei siis ollut hänen henkilökohtainen intressinsä.

Päinvastoin, itse Linnan romaanissa hän antaa ymmärtää asemasotatilanteen alkaessa käydä tukalaksi, että olisi pitänyt vain edelleen mennä eteenpäin eikä jäädä vellomaan paikoilleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Siis praktinen tilanteen mukaan kantansa muodostava.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

En ole vielä huomannut kenenkään kommentoineen sitä asiaa, että Suomessa sai Tuntemattoman sotilaan esittää jo 50-luvulla. Tietääkseni missään muussa NLn naapurissa tällästa elokuvaa ei saanut tehdä, - ei ainakaan ennen itä-naapurin romahtamista. Epäilen että myös Kekkosen Suomessa Laineen Tuntematon olisi jäänyt tekemättä. Onko parempaa tietoa?

Aku Louhimies on ammattimies, kannattaa myös katsoa hänen ohjaama TV sarja Rebellion Irlannin kapainsta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Rebellion_(miniseries)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #72

Tässähän Juha kertoi,että esim Neuvostoliitton hyökkäys sairaskuljetusta vastaan oli jätetty pois. Suomi ei sentään kuulunut itäblokin maihin eli kuten siihan aikaan sanottiin ollut rautaesiripun takana.
Kyllä kekkonenkin katsoi tuntematonta niin elokuvana kuin näytelmänä. Onkohan hän kommentoinut romaania päiväkirjassaan tai muussa kirjoituksessa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #85

Minulla on hämärä mielikuva, että 60-luvulla olisin joskus TV:stä nähnyt sellaisen version Laineen Tuntemattomasta, jossa sairaankuljetusauto näytettiin ajamassa poispäin rintamalta ja sitten sitä alettiin tulittaa. Mutta nykyään näytetyissä versioissa tuota kohtausta ei ole ollut. Se todennäköisesti poistettiin joskus taistolaisaikoina.

Suomen armeijan ja suomalaisten sotilasmoraalin puolustamiseksi Laineen elokuvasta on puolestaan varmaankin jätetty pois vangin ottaminen ja hänen ampumisensa sekä jo aiemmin mainitsemani everstiluutnantti Karjulan mielipuolinen sotamies Viirilän murhaaminen. Molemmat nämä kohtaukset olivat hyvin mukana tässä uusimmassa versiossa. Varsinkin tuo Karjulan raivokohtaus tuhoisine seurauksineen oli juuri sellainen kuin kirjaa lukiessa sen kuvitteleekin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #86

Vois olla kiinnostavaa selvittää hämärän mielikuvasi paikkaansapitävyyttä. Niinkin voi olla, että "reporadion" aikana jokin kohtaus on sensuroitu televisiossa näytettävästä versiosta?
Edvin Laineella ei kai ollut mitään elokuvaohjaajan koulutusta?
Viime aikoina on aika paljonkin paitsi tietokirjallisuudessa myös kirjallisuudessa käsitelty pitkään vaiettuja asioita jatkosodasta. Ja arvelen, että jotkut asiat on edelleen paljastamatta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

En minä yleensä miesten edesottamuksia ihmettele, mutta mää olen niin kauhian hämmästynyt etten mää ittekkä ollenka tier kuin hämmästyny mää ole kun mennään tohkeissaan katsomaan samasta elokuvasta kolmaskin versio.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eiköhän se liene joka tapauksessa syksyn ylivoimaisesti katsotuin elokuva ja arviolta puolet katsojista omalla katsomiskerralla oli naisia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olen minäkin käynyt miehen kanssa katsomassa sotaelokuvia;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #22

Kyl maar mää oon kauhiast hämmästyny! ;)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Helvi Hämäläinen näki "Sukupolveni unta", ja sai Finlandia-palkinnon. Suomalaisen elokuvayleisön on maistettava sukupolvensa Rokka kerran kolmessa vuosikymmenessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minuakin se kiinnostaa, vaikka en ihan tohkeissa sentään ole. Soitin kuitenkin Kainuun prikaatissa koulutuksen saanelle pojalleni ja ehdotin, että voisin käyttää hyväkseni veikkaskorttitarjouksen jolla kaksi pääsee leffaan yhden hinnalla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Meidän poika sai Huittisissa ylinopeussakot kun ajoi Säkylästä lomalle, polliisi oli kysynyt onko sota syttynyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eiväthän ne ole samoja elokuvia. Miten monta elokovaversiota ja tv-sarjaa on mahdettu tehdä Sodasta ja rauhasta tai Anna Kareniasta?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Jokus nuoruuteni huumassa tuli katsottua Laineen versio. On riittänyt minulle näihin päiviin asti elokuvasta jossa sota on keskiössä. Vanhuuteni seniiliydessä tai viisaudessa en ymmärrä miksi minun pitäisi vielä sotaelokuvaa katsoa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No Casablancan voisin katsoa uudelleen, mutta sitä ei kai varsinaisena sotaelokuvana pidetäkään. Ja ehkä Länsirintamalta ei mitään uutta, oli kotona kirjahyllyssä ja kävin kauan sitten katsomassakin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Samaa mieltä minäkin näin ikämiehenä. Sota on aina kansallinen katastrofi ja en ymmärrä, miksi se sota 100-vuotiaan Suomen osalta on niin yliarvostettu.
Sotaveteraaneja kunnioitan, hehän kantoivat sodassa raskaimman taakan; rintamasotilaat, suoritusporras.
Ei, ei minua saa enää nykyisin sotaelokuvia katsomaan eikä edes sotakirjoja lukemaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei ole pakko katsoa. Mutta minua kiinnostaa tämä aika jota en vieläkään oikein kykene käsittämään, saatikka ymmärtämään.
Kyllä rauhan puolesta puhujankin pitää jotain sodasta tietää.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Elokuvastahan tulee vielä kaksi muuta versiota. Pitempi telvisiolle tarkoitettu versio sisältää kovennetun seisomista ja muita kohtauksia joita oli elokuvasta jätetty pois. Lyhyempi versio joka on suunnattu ulkomaan markkinoille.
Mamu vaimoni tykkäsi kyllä kovasti tästäkin versiosta, vaikkei normaalisti sotaelokuvista tykkää, mutta ehkä on ulkomaita varten silti perustelutua lyhentää kestoa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ai siellä on filmattu kuitenkin tuo kovennettu seisominen ja muita kohtauksia? Outoa, ettei niitä teattereiden ensi-iltaversioon ole haluttu ottaa mukaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olisi tullut liian pitkä?

Aku Louhimiehen ohjaamasta Tuntemattomasta sotilaasta tehdään Ylelle 5-osainen tv-sarja.

Yle draaman tilaaja Erkki Astala kertoo Ilta-Sanomille, että tv-sarjaversiosta on kaavailtu pidempää kuin elokuvateattereissa parhaillaan esitettävästä, tasan kolme tuntia kestävästä elokuvaversiosta.

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005441150...

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Tässä versiossa on selvästi keskitytty Rokkaan, Hietaseen ja Koskelaan. Kovennetulla seisoi muut miehet (Hietanen toki kohtauksessa mukana), varmaa osittain sillä jätetty pois, että Lehdolla ja Rokalla oli tässä elokuvassa aijempia pienempi rooli.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #56

Tarkoitatko todella, että mielestäsi "Rokalla" oli tässä elokuvassa pienempi rooli? Mielestäni se oli huomattavasti vielä edellisimpiäkin suurempi. Hän oli suorastaan kiistaton päähenkilö.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho Vastaus kommenttiin #57

Hups, piti kirjottaa Rahikainen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #58

Jotain sellaista ajattelinkin ...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyse on kai mitoituksesta. Elokuvaa leikattaessa joutuu aina tekemään valintoja.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hyvin siihen oli tuota myös kysymyksiä, joita katsojalle ehkä nousi muista elokuvista.

Vanhalan ja Rokan keskustelu Rokan ongelmien syistä oli loistava lisäys.

Myös motivoitumista ja sitä mielenmaisemaa lohduttomassa tilanteessa kuvattiin hyvin Kariluodon kautta. "Kerranhan se vaan kirpasee".

Aho veti kyllä erittäin hyvin. Trailerin perusteella vähän epäilin, kykeneekö kuulostamaan Karjalaiselta, mutta sellainen "soinnin" puuttuminen ei pahasti haitannut. Usein kun törmää paksua Karjalan murretta puhuvaan ihmiseen, siinä on sellainen aksentti myös mukana, mikä Linnan rokalla oli. Hirviniemi kuulosti ainakin autenttiselta minun korviini, mutta en lounaismurretta varmaankaan osaa arvioida kovin hyvin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Oulun lahja Suomelle, Eero Aho, oli loistava.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo Vanhalan ja Rokan keskustelu Rokan ongelmista oli puhtaasti Linnan teoksen ulkopuolinen lisäys ja yksi pieni esimerkki siitä, mitä tarkoitin luonnehtiessani elokuvan erilaisuutta ja ohjaajan omatulkintaista sanoman esittämistä. Tämä siis neutraalina toteamuksena.

Tietysti jokaiselle näyttelijälle oli laadittu murreopillisesti oikeanlainen teksti, mutta Hietaselta puuttui Turun murteelle ominainen nopean ilmaisun säkättävyys ja hitaamman ilmaisun melodia. Mainittakoon kuitenkin lievennykseksi, ettei Lehdon puheenparressa juuri missään versiossa ole myöskään oikein pirkanmaalaisuus korostunut.

Yhtenä kuriositeettina minua jäi hämäämään hiukan Rokan vaimon tuutulaulupätkä, joka oli aunukselainen kansanlaulu. Sillä ei kannakselaisen kanssa ollut mitään tekemistä eikä niitä lauluja siellä päin tunnettu.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Itse en ole sotaromaania lukenut, joten oletin kyseisen repliikin olevan sieltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yksi kuriositeetti Rokasta tai paremminkin Rokan pojasta. Tuossa kuvatussa pätkässä oli tyttäriä, mutta sodan jälkeen syntyi ilmeisesti ainakin yksi poikakin Rokalle joka sittemmin seurusteli jonkun aikaa Piia-Noora (Kaupin) kanssa.

Koskela kuolee kirjassa ja elokuvissa, mutta Koskelan esikuva oli yksi selvinneistä, myös jossain on tieto, että Rahikainenkin selvisi naarmuitta, mutta mutta elokuvat kertovat muuta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Edvin Laineen elokuvaversion alku- ja loppukohtausten taustalla soiva Finlandia kuvaa ohjaajan välittämää isänmaallista näkemystä jatkosodasta, jota koskevan Linnan romaanin vastaanotto oli alkujaan ristiriitainen, alkuperäistekstin ollessa vieläkin kärjistetympi upseerien ja lottien arvostelussaan. 50-luvun elokuville ominainen ylinäytteleminen ja mustavalkoisen elokuvan tuon ajan tekniset rajoitteet sekä niukka budjetti vaikuttavat lopputulokseen, mutta yhtä kaikki Laineen Tuntemattomasta tuli kansallinen ikoni aivan hyvistä syistä.

Mollbergin värielokuva yltää teknisesti 80-luvulle ja näyttelijäsuoritukset siinä ovat realistisia, mutta ohjaajan rautalangasta vääntävä tyyli alleviivata sodan inhottavuutta menee jo koululaisille luennoinnin asteelle. Petroskoin valtauksessa paisuteltu kaikkinainen örvellys menee epäuskottavuudeksi, enkä ihmettele miksi tämä elokuvaversio on unohdettu.

Aku Louhimiehen Tuntematonta oli kiinnostavaa katsoa sikälikin, etteivät roolihahmot aluksi olleet Laineen klassikkoversion tavoin välittömästi tunnistettavia ja entuudestaan tutuksi tulleita, vaan kukin heistä "paljastui" vasta asiayhteyksien ja repliikkien edetessä nykyajan puhetyylillä.

Louhimies ottaa laajempia taiteellisia vapauksia sisällyttämällä elokuvaan kohtauksia, jotka romaanista puuttuvat, kuten siviiliväestön kotirintamalla kokema sota. Taistelukohtausten realismi (ehkä käsikranaattien ylimitoitetut vaikutukset pois lukien) on asiaankuuluvasti ahdistavaa ja korostaa, miten vihollisen fyysisen tappamisen pakko lähietäisyydeltä liittyy taistelutilanteista selviytymiseen eikä seuraavien sekuntien käänteitä voi ennalta aavistaa. Väkivallalla mässäilyyn ei sorruta. Jännite rintamamiesten ja "herrojen" välillä ei kärjisty eikä siitä tehdä samanlaista numeroa kuten romaanissa ja aiemmissa elokuvissa, eikä Tauno Palon veroinen auktoriteetti ympäröi korkeimpia upseereita, mutta Karjulan epätoivo välittyy hyvin. Rokka ja Koskela saavat minultakin rooleistaan parhaat arviot.

Olisi todella kiinnostavaa nähdä Louhimiehen elokuvan vientiversio, jonka katsojilla ei ole valmiiksi suomalaisten taustatietoja jatkosodasta eri lähteistä, ei sodan käyneiden veteraanien kertomuksia kuultuina, ei Linnan romaania luettuna ja monissa yhteyksissä siteerattuna eikä aiempia elokuvaversioita moneen kertaan nähtyinä. Se on eri elokuva eri yleisöille, mutta minkä vaikutelman he sen nähtyään mahtavat saada Suomen käymästä jatkosodasta ja suomalaisista ihmisinä ja toimijoina, omaa historiaansa tekevänä kansana?

https://www.youtube.com/watch?v=NTYesNj_sBg

https://www.youtube.com/watch?v=tOPTno2xVqY

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Mollbergin värielokuva yltää teknisesti 80-luvulle ja näyttelijäsuoritukset siinä ovat realistisia, mutta ohjaajan rautalangasta vääntävä tyyli alleviivata sodan inhottavuutta menee jo koululaisille luennoinnin asteelle. Petroskoin valtauksessa paisuteltu kaikkinainen örvellys menee epäuskottavuudeksi, enkä ihmettele miksi tämä elokuvaversio on unohdettu."

En tiedä tuosta alleviivauksesta. Räiskähtelevät taistelukohtaukset ja veren lentäminen kuuluvat toki jokaiseen näistä versioista enkä muista kiinnittäneeni tuohon asiaan Mollbergin elokuvaa katsoessani sen kummempaa huomiota.

Petroskoin valtauksen kohdalla sisältyy sitä örvellystä kyllä ainakin alkukohtauksessa tässä Louhimiehenkin versiossa hyvinkin korostetusti. Enkä suinkaan epäile, etteivätkö nuoret miehet olisi kuukausikausia jatkuneen sodan ja taistelujen jälkeen panneet överiksi päästessään kaupunkiin.

Jos nuo mainitsemasi kyseenalaistamani seikat olivat ainoita, jotka ovat mielestäsi riittäviä antamaan selityksen Mollbergin version "unohtamiselle", niin täytyy sanoa, etten vieläkään sitä ymmärrä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Linnan "Tuntematon sotilas" päättyy toteamukseen: aika velikultia! Miksi ei myöskin siskokultia? - Ai niin, lotathan olivat vain kenttäh...ria!

Televisiossa kehoittavat Louhimiehen elokuvan näyttelijät ostamaan Veteraanit Suomi 100-juhlamerkin. Mainoskuvassa on miespuolinen rintamamies. Mihin on unohdettu veteraanilotat?? Heidän panoksensa sodista selviämiseen oli erittäin suuri. Rintamalottiakin oli 15 000 - 20 000. Sotatoimialueen ulkopuolella kymmeniä tuhansia. Kyllä mainokseen olisi voinut sotamiehen rinnalle laittaa hyvin myös lotan.

Tämä olisi ollut asiallista kun joka päivä propagoidaan tuota tasa-arvoa. Sinällään hyvä asia!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mahtaako Pirkka-Pekka Petelius olla universumin ainoa ihminen, joka näyttelee kahdessa Tuntematon sotilas -elokuvassa? Mollberg roolitti 80-luvulla hänet Hietaseksi ja nyt Louhimies kapteeni "suon yli että heilahtaa" Kaarnaksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitihän Kaarnan osaan saada veteraani.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllähän alikessusta 30 vuodessa pitää jo kapteeni tulla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eipä tämä alikessu ole 30 vuodessa kapteeniksi noussut;))

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #77
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #78

Ei ylennyksiä reservissä? Sellaista on olla tuntematon sotilas!

Sain alikessun jämät heinäkuussa 1980, ja kersanttiylennyksen "heti perään" lippujuhlapäivänä 2002. Veteraani-isäukko oli ehtinyt kuolla kahta kuukautta ennen kuin olisin ohittanut hänet sotilasarvossa, joskaan en -ansioissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #79

No, minä pääsin alikessuna intistä ja sitten kuuden vuoden kuluttua menin viikoksi kertsareihin, jolloin kessun jämistä jäi vielä puuttumaan muutama päivä. Koska kuitenkin muutin parin vuoden kuluttua ulkomaille eikä SA Int minua tavoittanut vuosikausiin, niin ilmeisesti luopui toivosta jossain vaiheessa. Reserviläiskirje tuli kyllä pari vuotta sitten perille, mutta ei siinäkään tarkkaa sota-ajan tehtävää kerrottu. Olin rannikkotykistössä viestialiupseerina.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #80

Minä olen saanut molemmat ylennykseni reservissä, sillä pääsin pois tykkimiehenä. Kolme kertaa kertauksissa ja joka kerta eri arvoisena ulos.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

1977 sain nimityksen ylivääpeliksi; sen jälkeen ei ole niitä ylennyksiä tippunut, joskaan ei ole ollut mielenkiintoakaan. Minulla kun oli muita suunnitelmia kuin jatkokurssille meno ja sen ilmoitinkin selkeästi esimiehilleni. Runsaan 25vuoden palveluksen jälkeen jäin eläkkeelle toimiupseeri 4.lk (palkkaus maksettiin luutnantin mukaan), edelleenkin ylivääpeli. Lienen ehkä Suomen vanhin ylivääpeli (yl päivämäärä).

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Minua oikeasti häiritsi se IS:ssäkin esiinnostettu pikku juttu, että Rokka vieraili eka lomallaan kotitilallaan Kannaksella paikkakunnalla, jota ei ainakaan Viljam Pylkäksen historiikin mukaan ollut vielä tuolloin vapautettu laittomasta ryssämiehityksestä. Seuraavana syksynä toki Lyyti ja Anttikin lomillaan varmaan hoitelivat laillista kotitilaansa (joka muuten on edelleen perikunnan laillista omaisuutta).

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

- Ai niin, Juha. Olisiko pitänyt tässä kontekstissa kirjoittaa 'pikkujuttu' eikä 'pikku juttu'?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Taitaa olla samantekevää, kummin tahansa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kolmituntisena tämä uusi Tuntematon on jotenkin ylimittainen. Siinä on liiaksi pitkiä kuva- ja ääniefektejä ilman henkilöitä ja puhetta. Nuo sodan äänet esitetään turhankin suurella volyymilla. Kuvauspaikkana on liian usein sama jyrkkä rinne aivan kuin kaikki olisi tapahtunut yhdessä paikassa.

Olisin kaivannut välillä jopa karttoja, joissa olisi kerrottu, millä kulmilla nyt taisteltiin. Se olisi tehnyt tästä "puolidokumentin". Mutta niinpä mukana on dokumenttikuvia hakaristilipuista Helsingistä maaottelun yhteydestä ja Hitlerin vierailulta Mannerheimin synttäreillä.

Lehdon kohtaloa kaipailin kuvauksista, samoin Lahtisen repliikkejä. Koskela oli sympaattinen, mutta häneltä puuttui karismaa. Rokka nousi hiukan liiaksi päähenkilöksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lehdon kohtalo oli mukana tuossa elokuvassa, mutta se ei korostunut kovin paljon, varsinkin kun roolihenkilöiden "esittely" jäi vähäiseksi. Jotkut eivät ehkä edes olleet ehtineet kunnolla Lehtoa tunnistaa siinä vaiheessa, kun hän oli jo tuonilmaisissa. Mm. siksi se Golgata-kohtaus olisi ollut hyvä olla tässä.

Ääniefektit sinänsä olivat tyypillisiä sotaelokuvan ääniefektejä eivätkä ne mielestäni juuri aiemmista versioista poikenneet, mutta replikointi oli usein liian vaisua ja jopa hiljaista.

Kuten jo muutamaan kertaan olen todennut, tuosta Koskelan karismasta olen todellakin samaa mieltä. Tuntien tarinan ja aiemmat filmit on hyvin vaikea välttyä tunteelta, että tämä on miinus Louhimiehen versiolle, kuten myös Lammion liiallinen pehmeys kommunikaatiossaan. Jotenkin en vain pääse yli siitä tunteesta, vaikka kuinka ajattelisi, että tämä leffa pitää ottaa tällaisena kuin se on.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Luin jostain että Veikko Sinisalo olisi ollut Väinö Linnan valinta Lahtiseksi Edvin Laineen versiossa ja Sinisalollahan oli murrekin kohdallaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahtinen_(Tuntematon_sotilas)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Juu, murre oli kohdallaan ilman muuta. Muutenkin oli hyvä hahmo Lahtisena, sellainen sarkastinen änkyrä, mutta hyvä taistelija joka tapauksessa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #100

Löytyihän se vaikka hain ensin Mäkelän piiristä:

Veikko Sinisalo ei itse ollut innokas elokuvien katselija - hänellä ei ollut siihen aikaa, eikä nuorena ollut rahaa mennä elokuviin. Hän teki kuitenkin joitakin pikkurooleja Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa. Sitten tämä tarttui Tuntemattoman sotilastaan. filmatisointiin. Väinö Linna oli asettanut hänelle vain yhden ehdon: Veikko Sinisalon piti olla mukana. Kirjailija ehdotti hänelle alikersantti Lahtisen osaa. Työväentalon kasvatille tämä oli mieluinen rooli ja hän kävi pitkiä keskusteluja kirjailijan kanssa. Hän halusi olla varma, miten tulkitsisi taistelijahahmon.

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/sinisalo1...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #101

Seija Nylund, #101.
Kävin muuten aikoinani saksalaisen radiotoimittajan kanssa katsomassa tuon legendaarisen Pyynikin kesäteatterin Tuntemattoman sotilaan. Sitten kävimme haastattelemassa Väinö Linnaa Teiskossa. Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja. Valitettavasti en nyt löydä muistiinpanojani tuosta tapaamisesta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset