*

J.O.K. Riippumaton vapaa-ajattelija

Huvipuistomuisto

  • Huvipuistomuisto

Olin aikoinani 19-vuotiaana nuorukaisena kesätyössä Hampurissa. Tietysti heti
ensimmäisenä viikonloppuna piti mennä tsekkaamaan St.Pauli & Reeperbahn. 
Kun nousin ylös U-Bahn aseman portaat kadun tasolle, niin huomasin ensimmäisenä suuren Hummelfest –nimisen huvipuiston Reeperbahnin alussa. Koska oli vielä aikainen lauantai-ilta, niin päätin katsastaa sen ensin, sillä sinne oli vapaa pääsy.

En sen kummemmin karuselleistä piitannut, vaan nautiskelin ennemminkin tunnelmasta
ulkoterassilla kaljamukin ääressä ja ammuskelin pari pientä palkintoa
kivääritarkkuusammuntakojulla. Siinä kojulla sattui erikoinen episodi, kun
edessäni oli kolme suomea puhuvaa keski-ikäistä miestä, joista yksi oli
parhaillaan vastaanottamassa pyssyä.

-J...lauta, kattokaa, täähän on Tikkakosken kivvääri, totesi hän toisille.

Sitten hän alkoi viiden luotisarjan ampumisen. Kaikki luodit osuivat miltei napakymppiin,
tosin hiukan vasemmalle yläviistoon. Kojun pitäjä onnitteli häntä hiukan
hämillisenä. Menetti näet arvokkaan palkinnon.

Sitten toinen suomalainen tarttui pyssyyn ja totesi kaverinsa tulosta tutkien, että
“tähtäys näyttää olevan vähän ylhäälle säädetty”. Hän ampui puolestaan sitten
kaikki luodit aivan napakymppiin. Kojunpitäjä oli tässä vaiheessa jo
tuskastuneen näköinen vaikka edelleenkin joutui onnittelemaan.

En malttanut olla kysymättä miehiltä keitä he oikein olivat. Sain vastauksen, että
kyseessä oli osa suomalaista tarkk’ampujaporukkaa, joka oli ollut Saksassa
kansainvälisissä ammuntakilpailuissa.

Ammuin itsekin melko hyvin, mutta sain vain nallekarhun, jonka lahjoitin eräälle kojun
ohi kulkevalle lapselle. Päätin sitten lähteä jatkamaan matkaa Hummelfestistä ulos ja huomasin portin vierellä jonkinlaisen sirkusteltan kaltaisen rakennelman, josta kuului kovaa mökää ja megafonikuulutuksia. Väkeä oli tuppaamassa oviaukosta sisään solkenaan. 

Päätin katsastaa mistä oli kyse ja ilmeni, että siellä oli niin sanottu “Tolles Rad”,
eli kymmenkunta metriä halkaisijaltaan oleva pyörivä lattia yleisön keskellä. Kun
lattia pantiin pyörimään, yleisö sai syöksyä sille ja kun porukkaa oli lattian
täydeltä, pyörimisnopeutta kiihdytettiin niin, että yksi toisensa jälkeen lensi
keskipakoisvoiman vaikutuksesta komeassa kaaressa ulos pyörästä. Kun jäljellä
oli vain kaksi viimeistä osallistujaa, he olivat selvittäneet tiensä
ruuhkaisella lattialla hivuttaen itsensä keskelle sitä, jolloin
keskipakoisvoima ei ollut heitä temmannut mukaansa. 


Sen jälkeen megafonikuuluttaja alkoi antaa heille ohjeita siitä, mitä heidän pitää tehdä. Noudattaessaan näitä ohjeita, jompikumpi väistämättä jossain vaiheessa linkosi tiehensä ja jäljelle jäänyt oli voittaja.

Katselin hommaa muutaman kierroksen verran ja havainnoin millä tekniikalla parhaiten
pääsee hivuttautumaan keskelle. Sitten päätin itsekin hypätä lattialle.
Näköhavaintoni perusteella oppimani tekniikka puri ja loppujen lopuksi olin
yhden nuoren neitokaisen kanssa kahdestaan yleisön keskellä pyörän
keskipisteessä. Jouduimme pitelemään toisistamme kiinni, jotta olisimme
pysyneet lattialla.  Megafoniäijä alkoi kuitenkin antaa ohjeita:

-Auf die Rücke..., einhalten..., die Junge Dame auf die Rücke des jungen Herres, ...
(Selälleen, pitäkää kiinni toisistanne, neitokainen herran selälle istumaan,
j.n.e. ...)


-Und jetzt meine Damen und Herren, sehen wir einen Stellungwechsel! Der junge
Herr auf die Rücke der jungen Dame!
(Ja nyt arvoisa yleisö, näemme asennonvaihdoksen. Nuorukainen neidon päälle istumaan.)


Teimme parhaamme mukaan työtä käskettyä noin viisisataapäisen yleisön keskellä
ja loppujen lopuksi taisin olla minä, joka lensin ensin pois. No ei siinä
mitään, jatkoin illanviettoa suunnitelmieni mukaisesti.

Kun maanantaiaamuna menin konttorille ja kävelin käytävällä pomoni huoneen ohi, hän
vinkkasi minut sisälle. Kyseessä oli vasta kolmissakymmenissä oleva aika
narsistinen kaveri. Huomasin heti vahingoniloisen katseen hänen silmissään ja
sitten hän alkoi naljailla minulle “asennonvaihdosta” ja kaikesta muusta
näkemästään viihteestä. Hän oli nimittäin sattumalta ollut perheensä kanssa Hummelfestissä
yleisön joukossa juuri silloin. 

Puna lehahti poskilleni ja yritin itsekin nauraa asialle selitellen jotain typerää,
mutta minkäs sille enää voi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pääosa on kai se, että hauskaa on ja muistoja syntyy.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tarinassa taisi olla sekin opetus, että alkuperäinen ajatus unohtui huvipuistossa ja kertoja säilytti kasvonsa, vaikka työpaikkalla hiukan virnuiltiin. Mutta eihän itsensä peliinlaittaminen ole koskaan nauramisen paikka.

Jukka Mäkinen

" No ei siinä mitään, jatkoin illanviettoa suunnitelmieni mukaisesti."

:D

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Tulipa muuten mieleen, että kilpailijoita ei kohdella tasa-arvoisesti jos joku saa noston tuonne karuselliin. On melko lailla suuremmat mahdollisuudet tykkäyksiin, kun lukijoita on moninkertaisesti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikös Jenni ole talonväkeä ja toimii haavina kilpailussa, jossa ei juuri vilskettä käy. Kukaan ei uskalla edes juurikaan kommentoida. Kun sama kommentti saattaakin pyöriä koko seuraavan vuorokauden tuossa muistuttamassa hiljaiselosta Vapaavuorossa.

Joachim Seetaucher

"kilpailijoita ei kohdella tasa-arvoisesti jos joku saa noston tuonne karuselliin."

Niin, toki jokaisen pitäisi huvipuiston kyseessä ollessa karuselliin päästä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yksinäinen karu selli tai ystävällinen karuselli?

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Annoin suosituksen uudelle kirjoittajalle, ihan vain kannustukseksi :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihmettelen, miksi tätä kirjoitusta ei ole nostettu karuselliin, vaikka lähes kaikki muut huvipuistomuisto kilpailun avaukset siellä kiertävät?

Joachim Seetaucher

Kun WSOY julkaisi vuonna 1937 romaanikirjoituskilpailun, Mika Waltari päätti osallistua siihen nimimerkillä, koska oli saanut vihiä, että hänen persoonaansa ei "digattaisi" raadin keskuudessa. Siksi hän voitti kilpailun teoksellaan "Vieras mies tuli taloon", josta kukaan ei aavistanut, että se oli hänen kirjoittamansa.

Toki hän kirjotti samaan kilpailuun toisenkin teoksen, josta selkeästi kävi ilmi, että se oli hänen käsialaansa, jotta hänet voitaisiin heittää syrjään. Hämäys siis onnistui täydellisesti.

Muuten, ei taida olla sinunkaan huvipuistomuistoa karusellissa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä en edes halua voittaa, joten se saa olla siellä. Minulla oli vain se mielenpäällä ja tässä tuli hyvä sauma sanoa se. Se on liian oitkä kilpailuun tai yleensä blogiksi.

Täältä Pohjois-Karjalasta jos voittaa rannekkeet matkat maksaa, mutta jos ei voita ei maksa matkat.

Joachim Seetaucher Vastaus kommenttiin #20

No, ainahan ne voit trokata huuto.net:ssä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21

Olen ikämies sellaiseen touhuun. Sanotaan, että lahjahevosta ei saa suuhun katsoa. En minäkään voittoa alkaisi huutokaupassa rahastamaan, vaan voitto on tietysti voitto ja palkinto on käytettävä, joten antaisin sen poikani perheelle, mutta mukaan tulisi sujauttaa myös polttoainerahat.

Muistan kun voitin ERK palindromi-matkan Brysseliin, niin matak lentäen Joensuu -H:ki- Joensuu ja yöpymiset molemmissa päissä lentokenttähotellissa tulivat maksamaan yli 700 euroa ja hesalaiset saivat matkansa ilmaiseksi.

Samoin halvat Tallinanmatkat tulevat täältä saakka kalliiksi ja raskaaksi hinnan ja menetetyn matka-ajan muodossa.

Silti on kiva osallistua omalla kirjoituksella, kun se on sitä aktivointia ja tykkään kirjoittaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset